Sämpylöitä

Olen juuri kokeillut noin seitsemää eri yhdistelmää salasanoja ja käyttäjätunnuksia, enkä usko, että Erään Saaran Tutkimukset -blogi päivittyy enää koskaan. Tulkaa tänne. Tein uuden luomuksen ja ihan aiheesta kerrankin.

Kun minulta oli varastettu pyykkituvasta vaatteet, työpaikan edestä polkupyörä sekä muutamia kännyköitä ja ainakin yksi lompakko, katkaisin jalkani lainatulla pyörällä, jouduin pitkälle sairaslomalle ja palattuani töihin koko työpaikka oli vähällä livetä alta minusta riippumattomista syistä. Päätin jättää uppoavan laivan, jota Helsingin talveksi kutsutaan ja muuttaa esimerkiksi Barcelonaan.

Repäisevä seikkailuni alkoi tänään sillä, että unohdin syödä aamulla ennen pihien pilottien ateriatonta ja tyystin myös sämpylätöntä halpislentoa, joka oli tietysti myöhässä. Kahvia sain kaksi kupillista.

Lentäminen on muuten ihan helvetin siistiä, enkä ymmärrä, miten useimmat yli 10-vuotiaat voivat suhtautua siihen niin arkipäiväisesti. Sehän on järjettömän mieletöntä hommaa ja lisäksi selkeällä yösäällä todella hienon näköistä meininkiä. Laskeutuminen saattoi olla päiväni kohokohta.

En ole eksynyt vielä kertaakaan. Käveltyäni viideltä kilometriltä tuntuneen viisisataa metriä Placa de Catalunyalta hostellilleni, join noin litran vettä suoraan kraanasta. En muista voiko täällä tehdä niin, vatsani kertonee sen ennen pitkää. Ette itsekään sitä paitsi viitsisi näin väsyneenä etsiä merkistöistä sellaista koukeroceetä "Placa"-sanaan.

Hetken hostellihuoneessa istahdettuani lähdin seikkailemaan n. 5 metrin päässä sijaitsevaan pikkukauppaan, josta ostin pullon vettä, juustoa, makkaraa ja sämpylöitä. Söin juuri viisi makkarasämpylää ja join litran pullovettä. Seuraavaksi ajattelin nukkua. Jännää tämä matkustaminen.